Marry me, baby!
Ennen kun liityttiin sukuun, muutettiin miehen kotiin. Jätettiin lapsuus ja aloitettiin uusi vaihe, aikuisuus, johon ei laskeuduttu vaiheittain vaan törmättiin kertarytinällä. Minä olen harjoitellut huolella ja hartaudella, mitä on olla minä, muista erillinen aikuinen. Nytkin minä pääsen siinä mielessä helpommalla, että saan pitää oman sijaintini ja olla etäyhteyden kautta osa sitä sukua, jonka nimi tarkentaa minun olemassaoloni viralliseksi. Samalla voi kuitenkin kysyä, että minkä osaksi minä sitten tulen? Minä olen yhden sisaruksen suomalainen vaimo. Nimi ja kuvien kasvot. Etäisyyden ääni. Samalla minä olen sinun kiinnikkeesi tämän maan multaan. Ankkurisi tähän yhteiskuntaan, jos sen haluaisi sitä kautta katsoa. Minä en ole kuitenkaan syy sille, miksi tulit tai halusit jäädä. Olen vain sinettinä sille harkinnalle ja peräänantamattomalle työlle, jonka olit jo ennen minua tehnyt. Naimisiinmenon ajatuksessa järkyttää sekä se, että kaikki muuttuu kuin myös se, miten ennallaan kaikki...