Kirjoita kanssani kertomus sinusta

Sinä sovit minun maailmaani. Minä tiedän sen, sillä olen voinut sinua erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin sovitella. Sinä olet vieraillut paikoissa, jotka ovat minun sieluni ja lapsuuteni koteja. Sinä olet minun sukuuni sopiva. Solahdat sekaan sellaisenaan. Välittömällä rupattelulla ja luontevalla lämmöllä sinä kohtaat jokaisen, jonka sinulle esittelen. Eikä kukaan kai minustakaan, voisi pitää sen parempaa huolta kuin sinä.

Minulle sinä olet yhtä tosi. Mutta kaikki se, mitä sinussa oli ennen ja mikä sinusta on muualla, se on minulle vieras. Hyvän kirjan tai elokuvan kerronnan kaltainen. Siinä on kiinnostavia hahmoja ja minä eläydyn siihen sinun kauttasi täysin. Mutta silti se jää minusta matkan päähän, jatkuvasti hieman etäälle. Minä en tiedä, kuka sinä olet, kun kuljet lapsuutesi koulutietä, kun olet perheesi kanssa illallisella tai ystäviesi kanssa ulkona. Kun arki ja juhla vaihtelevat tottumuksineen ja tapoineen.

Jokainen voi kai kuvitella asioita, joihin hänen mielellään on antaa jonkinlainen alkupääoma. Minun Ghaanani on nähtyjä kuvia, muutama kartta, kymmenittäin kuultuja kertomuksia sekä kasvoja, joita en vielä tunne, mutta jotka ovat alkaneet merkitä minullekin paljon. Sinä olet ollut huolellinen piirtäessäsi sinun maailmaasi minulle. En minä silti tiedä, miltä sinun äitisi ruoka maistuu, miltä sinun kotikadullasi tuoksuu, millaisia ääniä kuuluu ghanalaisen koulun käytävillä, minkä väriset seinät on sairaalassa tai kaikuuko siinä kirkossa, jossa sinä tapasit käydä. Niihin eivät sanat riitä. Tarvitaan kokemuspintaa.

Kysymys ei ole siitä, ettenkö ottaisi sinua sellaisenaan. Eikä siitä, ettenkö minä pyrkisi ymmärtämään ja sinä kertomaan ja selventämään. Ja elän minä siinä uskossa, että kerran minä vielä vierailen. Siinä kokonaisessa elämässä, joka on jatkuvasti sinussa. Niin täällä kuin siellä. Kirjoitan kuvitelmani kokonaisiksi. Siihen saakka voin vain kanssasi keskustellen tulla tietoiseksi siitä, mikä on sinun tarinasi. Mikä on kulttuurin tuomaa, mikä aivan sinun omaasi. Sekään, kun ei usein ole aivan niin yksiselitteistä. Vaikea sitä on itsekään, kulttuuriaan itsessään tunnistaa. Useinhan se pysyy taustatottumuksena aina siihen saakka, kunnes toinen siinä johonkin tarttuu.

Enkä minä silti lähtisi muutenkaan, pelkkää poikkeavaa korostamaan. Jokainen ihminen on toiselleen osaksi mysteeri, olipa mistä tahansa.  Ja niin kovin paljon enemmän, minua sinun taustasi kiehtoo kuin pelottaa. Ja olemmehan me oikeastaan samassa tilanteessa molemmat. Toistemme suvussa ne näennäisen erilaiset kielen, kulttuurin ja ulkonäön kautta katsottuna. Ja silti sydän ja ajatus saattaa olla se, joka yhdistää paljon enemmän kuin edelliset erottavat. Pidän etuoikeutettuna ihmeenä sitä, että toisella puolella maailmaa on tietämättäni kasvanut mies, josta tuli juuri minulle sopiva.