Perfect imperfections

Joskus mietin niitä reppanoita, jotka tulevat muualta ja koittavat meidän suomalaisten kanssa seurustella. Joku voi ottaa tietämättömyyttään akan vieläpä Pohjanmaalta, jossa yhden sanan tokaisu on selkeä lause. Tätä pidemmät puhejaksot joko kertovat, että kuulija on tärkeydessään tarkennusten arvoinen tai sitten täysi idiootti, joka ei normaalia puhetta ymmärrä. Voi siinä kohteliaamman kielen käyttäjä kerran tai pari mielensä pahoittaa.   Kahden kielen väliä ei kai voikaan koittaa kulkea Kääntämällä oma puheensa sana sanalta. Aika äkkiä oppii äkkäämään, että aikaansai toisessa jotakin, mitä ei suullaan ollut sanonut. Sanojen merkityksiä mieluummin kun uskotaan usein se tapa, jolla sinut otettiin todesta. Minä ajattelin antavani asiallisen napakat ohjeet: Näin se soutaminen meillä sujuu, turvallisuus on pelastusliivein taattu Ja kalaa tulee kaikessa hiljaisuudessa. Sinulle jäi ohjeita paremmin mieleen se tunne, että puhuin sinulle kuin ...

Sinä sovit minun maailmaani. Minä tiedän sen, sillä olen voinut sinua erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin sovitella. Sinä olet vieraillut paikoissa, jotka ovat minun sieluni ja lapsuuteni koteja. Sinä olet minun sukuuni sopiva. Solahdat sekaan sellaisenaan. Välittömällä rupattelulla ja luontevalla lämmöllä sinä kohtaat jokaisen, jonka sinulle esittelen. Eikä kukaan kai minustakaan, voisi pitää sen parempaa huolta kuin sinä. Minulle sinä olet yhtä tosi. Mutta kaikki se, mitä sinussa oli ennen ja mikä sinusta on muualla, se on minulle vieras. Hyvän kirjan tai elokuvan kerronnan kaltainen. Siinä on kiinnostavia hahmoja ja minä eläydyn siihen sinun kauttasi täysin. Mutta silti se jää minusta matkan päähän, jatkuvasti hieman etäälle. Minä en tiedä, kuka sinä olet, kun kuljet lapsuutesi koulutietä, kun olet perheesi kanssa illallisella tai ystäviesi kanssa ulkona. Kun arki ja juhla vaihtelevat tottumuksineen ja tapoineen. Jokainen voi kai kuvitella asioita, joihin hänen mielellään o...

Minä olen yrittänyt harjoitella sitä, mitä on yhdessä olla.  Uskaltaa kanssasi kaikkea, mitä on ehkä aiemmin vähän koittanut kätkeäkin.  Ja olla lannistumatta siitäkin, ettei se kaikki aluksi aina niin kovin soljuvasti suju.  Kun sinun suustasi tulee  Ai laav juu ja muutama kaunis kohteliaisuus, huomaan minä takaisin tokaisevani, että pitää päästä vessaan.  Ja sen lauseen sinäkin siksi  aika nopeasti opit suomeksi.  Osaan minä romanttinenkin olla.  Aina iltayhdeksään saakka.  Silloin jos päästät minut hetkeksi silmistäsi,  saatan minä työviikon uuvuttamana hetkeksi ummistaa silmäni.  Ja herätä sitten myöhemmin siihen onneen, ettet sinä siltikään suhteeni luovuttanut,  vaan käperryit minuun kiinni.  Luottaen siihen, että aamuisin minä avaudun. Joskus elämä tuntuu epäselvältä  ja soitan sinulle yöllä kesken unen muistamatta siitä itse aamulla sen enempää.  Et sinä silloinkaan ...

En minä oikeastaan osaa sitä englantia puhua. Hermostun aina huomatessani, että täytyisi jossakin seurueessa sitä oikein alkaa yrittää. Silloin löytyy yleensä kummeksuja sille, kuinka sitten ihmeessä voin sillä kielellä seurustella. Mutta eihän kukaan kai kehenkään millään kielellä tutustu,joka jo valmiiksi olisi. Pikku hiljaa keskustellessa alkaa vasta yhteinen kieli muodostua. Se kieli, jota juuri me, toinen toisillemme puhumme.   En minä puhu sinulle englantia, vaikka suurin osa sanoista voi kuulostaa sieltä tulevan. Minä puhun sinulle merkityksiä, joista sinä osaat ottaa kiinni silloinkin, kun sanoissa on vain muutama tunnistettava äänne. Luet rivien välistä enemmän kuin osasin sinne itse kirjoittaa. Lainaat sinun kielestäsi termejä tunteille, joille suomi ei sanoja antanut. Etkä sinä sitä paitsi virheitä tai epäselvyyksiä etsi. Sinä etsit sitä merkitystä, jonka välittämiseen tarvitaan enemmän kuin kahdella eri äidinkielellä olisi koskaan antaa. S...