Sir, could you please make me some coffee?

Joskus mietin niitä reppanoita, jotka tulevat muualta

ja koittavat meidän suomalaisten kanssa seurustella.

Joku voi ottaa tietämättömyyttään akan vieläpä Pohjanmaalta,

jossa yhden sanan tokaisu on selkeä lause.

Tätä pidemmät puhejaksot joko kertovat,

että kuulija on tärkeydessään tarkennusten arvoinen

tai sitten täysi idiootti, joka ei normaalia puhetta ymmärrä.

Voi siinä kohteliaamman kielen käyttäjä

kerran tai pari mielensä pahoittaa.  

Kahden kielen väliä ei kai voikaan koittaa kulkea

Kääntämällä oma puheensa sana sanalta.

Aika äkkiä oppii äkkäämään,

että aikaansai toisessa jotakin,

mitä ei suullaan ollut sanonut.

Sanojen merkityksiä mieluummin kun

uskotaan usein se tapa, jolla sinut otettiin todesta.

Minä ajattelin antavani asiallisen napakat ohjeet:

Näin se soutaminen meillä sujuu,

turvallisuus on pelastusliivein taattu

Ja kalaa tulee kaikessa hiljaisuudessa.

Sinulle jäi ohjeita paremmin mieleen se tunne,

että puhuin sinulle kuin kolmivuotiaalle.

Vaikka minä mielestäni ohjeistin ja ennakoin

mahdollisimman taloudellisin sananparsin.

Vaikutelman välittämisestä vastaa

monesti myös se monotoninen mutina.

Suomi kun nyt ei varsinaisesti ole mitään

intonaatioiden ilotulitusta.

Tiuskimiseksikin se tahtoo kai mennä

kun koittaa päästä

sen pitemmittä puheitta.

Silloinkin, kun suomeksi en ole töykeä alkuunkaan

englanniksi saatankin olla so rude that I should be ashamed.

Vaikkei kansainvälinen kohteliaisuus tosin olisi

minunkaan kansani kielelle pahitteeksi.

Jos vaikka muutaman konditionaalin keinoin

silloin tällöin sanomaansa lievittäisi,

kiitoksilla korjailisi ja hymyllä sieltä täältä hyvittelisi.

Tuo suomalaisesta small talkista suvaitsevaisin,

hiljaisesta hetkestä huokuva hyväksyntä,

voikin kai olla vaikea käsittää kohteliaisuutena.

Toinen ei tästä vakavasta vaitonaisuudesta,

pitkästä puheettomasta pätkästä

tuosta vain  tavoitakaan sanomaa:

Sinun kanssasi on hyvä ja helppo olla

Nautin seurastasi suuresti.

Toisinaan joitakin asioita

Kai tulisi osata ihan ääneenkin sanoa

You are so lovely – vaatii jonkinlaista vastinetta

Ja jos oikein rohkenisi panna tunnetta peliin

Voisi vaivautuneesti vastata

Että juu aar not that bad either

Ja sitten pussata päälle

Ikään kuin vakuudeksi siitä

että tuli käyttäneeksi oikeanlaista intonaatiota

Ja sitten teoin todistaa sen,

mikä puheissa jää puutteelliseksi.

Meidän verbimme ovat vahvimmillaan,

kun ne koetaan käytännössä.

Osa merkitystä on vaivannäkö ja hikinen otsa

sen asian puolesta, jonka tärkeyden tahdomme todistaa.

Jos en tule sanoneeksi rakastavani

niin maista se ruuasta, jota sinulle tein.

Jos en kerro kaipaavani

Niin kuule se viesteistä, joita lähetin.

Jos en sano olevani ylpeä

Näe se katseesta, jolla esittelen sinua muille.

Sanon minä toisinaan myös please

Yleensä väärissä paikoissa ja valtavasti liioitellen

But Dear Sir

You know that I am still trying